Archive for harjoituksia

Äänenharjoittamisesta välineurheilua – meneekö putkeen?

12 marraskuun, 2012 klo 2:59 pm · Kategoria(t): ajankohtaista, äänenkäyttö, harjoituksia, puhetekniikka, vinkkejä ·Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

Hei taas pitkästä aikaa!

Olemme viime aikoina pyörineet Elokuution porukalla oikein kunnolla putken ympärillä (Joanna kävi aiheeseen liittyen ihan konferenssissa egyptinmaalla) ja törmänneet netissäkin useisiin keskusteluihin siitä, miten, miksi ja millaista putkea tulisi käyttää hyödyksi äänenharjoittamisessa. Tai että kannattaako käyttää ollenkaan, ja että voiko putkeen ääntämisellä aiheuttaa itselleen haittaa tai pahimmassa tapauksessa vauriota.

Hieman taustaa…

Putken käyttämisellä äänenharjoittamisen apuvälineenä on pitkät perinteeet Suomessa. Aikanaan Antti Sovijärvi käytti lasisia resonaattoriputkia ääniterapia-asiakkaillaan äänen soinnin parantamiseen ja huomasi samalla putkella olevan muitakin positiivisia vaikutuksia ääneen ja kehitti harjoituksia edelleen. Nykyään putkeen ääntämistä käytetään hyödyksi niin ääniterapiassa kuin puhetekniikassakin. Tunnetuin ääniterapiamuoto, ainakin täällä Tampereella, on varmasti Lax Vox silikoniletkuineen.

Mistä on kyse?

Yleisesti putkiharjoittelua voidaan kuvata siten, että putken toinen pää pistetään suuhun, huulet tiiviisti putken ympärille, unohtamatta hyvää ryhtiä. Putken toinen pää pidetään ilmassa tai upotetaan veteen. Sitten ei muuta kuin ääntä putkeen. Ja nimenomaan ääntä, pelkkä ilman puhaltaminen ei riitä, eihän se silloin ole ääniharjoitus! Eri menetelmät suosivat äännettäväksi eri sanoja, eri äänteitä sekä erilaisia sävelkorkeuksia tai niiden vaihteluita. Myös harjoittelun kestot ja toistojen määrät vaihtelevat menetelmästä riippuen.

Riippumatta käytettävän putken materiaalista, paksuudesta tai pituudesta, itse äänteestä tai sävelkorkeudesta, tai edes siitä, käytetäänkö apuna vettä tai ei, kaikissa putkeen ääntämisissä on sama toimintaperiaate: Putki asetetaan suun ja muun ääntöväylän jatkoksi ääntä tuotettaessa, jolloin ilmanpaine ei pääse karkaamaan ympäröivään ilmaan liian nopeasti. Ääntöväylään muodostuva paine vaikuttaa positiivisesti kurkunpäähän, jolloin putkeen ääntämisen seurauksena äänen syttyminen helpottuu, äänihuulivärähtely optimoituu, äänenvoimakkuus sekä kuuluvuus kasvaa ilman turhaa rasitusta ja kurkunpää asettuu luonnolliselle korkeudelleen. Tämänhetkisen tutkimustiedon mukaan käytettävän putken pituus tai materiaali eivät vaikuta tähän perusperiaatteeseen. Putken sisähalkaisija sen sijaan hienosäätää harjoittelun vaikutusta.

Vettä käytetään usein apuna putkeen ääntämisen yhteydessä, eli putken toinen pää upotetaan veteen ääntämisen ajaksi. Tämä helpottaa harjoittelijaa tarkkailemaan, että ääni todellakin menee veteen, eikä karkaa nenän kautta ulos, ja että ilma virtaa tasaisesti, mikä harjoittaa hengityselimistöä. Putken päätä voi lisäksi pitää vedessä eri korkeuksilla, mikä vaikuttaa vastuksen määrään ja tekee taas harjoituksesta hieman erilaisen. Veden pulppuilu lähettää myös mukavaa hieronnan tuntua takaisin kurkunpäähän.

Yhteenvetona voisi sanoa, että äänen rentouttamiseen (palauttava harjoittelu) kannattaa käyttää sisähalkaisijaltaan leveämpää (n.1 cm) putkea. Äänen kuuluvuuden harjoittamiseen voisi sopia puolestaan ihan tavallinen pikaruokaravintolan pilli, eli halkaisijaltaan pienempi putki, jonka vaikutuksesta myös hengitystekniikka treenautuu oikean paineen tuottamiseksi.

Meidän mielestä…

Sinulle oikean putken löydät parhaiten kokeilemalla ja omaa kehoasi kuuntelemalla. Se, mikä tuntuu hyvältä, on hyväksi.

Vaikka putkeen ääntäminen onkin välineurheilua, niin pelkät välineet eivät tee tekijästä mestaria. Mestaruuteen vaaditaan harjoittelua ja keskittymistä siihen, mitä tekee. Putkeen äännettäessä erityishuomiota kannattaa kiinnittää värinätuntemuksiin kehossa. Ne toimivat loppupelissä mittarina äänen harjoittamisen toimivuudelle ja tehokkuudelle.

Loppuun muistutuksena vielä, että tässä puhutaan terveestä äänestä ja äänihäiriöt ovat asia erikseen. Ääniterapiassa putkea käytetään hieman eri tavalla, puheterapeutti neuvoo miten usein ja millä tavoin putkeen tulisi tehdä ääntöä sekä tarkistaa, ettei harjoituksia tehdä esimerkiksi liiallista lihastyötä käyttäen.

Tästä viehättävästä lukuhetkestäsi vastasivat Joanna ja Hanna

ps. jos ei mennyt putkeen, eli  haluat lisätietoa, niin ota yhteyttä meihin!

Jätä kommentti

Äänivinkkejä kisakatsomoon

17 toukokuun, 2012 klo 12:21 pm · Kategoria(t): ajankohtaista, äänenkäyttö, harjoituksia, puhetekniikka, vinkkejä ·Avainsanat: , , , , , , , , ,

MM-lätkä on esillä nyt joka paikassa, niin mediassa kuin katukuvassakin, joten mistä voisi jääkiekon ympärillä pyörivää hypetystä karttava henkilö löytää rauhan?  -No, ei ainakaan Elokuution blogisivustolta. Jääkiekko on puheenaiheena täälläkin, ja tarkemmin eriteltynä katsojan näkökulmasta.

Seuraavaksi haluaisinkin jakaa teidän kanssanne muutaman vinkin siihen, miten kannustuksen yhteydessä äänensä menettänyt, intomielinen penkkiurheilija saa tärkeimmän työvälineensä nopeammin kuntoon, jotta kehtaa taas tervehtiä pomoa työpaikalla kuulostamatta kauhuleffan hirviöltä. Tilanteen ennaltaehkäisyllä on tässä suuri rooli.

  1. ”Elä huua!!” Tämä on vinkeistä yksiselitteisin mutta ehkä vaikeimmin toteutettava. Kurkku suorana karjuminen rasittaa ääntä nopeammin, äänihuulet väsyvät ja turpoavat ja ääni käheytyy. Kannustavat huudahdukset, kuten ”Nuija!” ja ”Mitä ihmettä toi idiootti pelleilee?!” tai ”Mun mummonikin luistelee paremmin kuin sä!”, kuuluvat kuitenkin olennaisena osana kisastudion äänimiljööseen, joten ehkä niitä ei ole mielekästä eliminoida täysin. Tarvitaan jotain muuta.
  2. Välineurheilu. Penkkiurheilijan äänen hyviä ystäviä ovat torvet, pillit, käsien taputtaminen, jalkojen tömistely ja kaikenlainen muu älämölö, joka ei ole peräisin suusta. Näin saat edelleen ärsytettyä puolisoasi ja naapureitasi, mutta oma ääni pysyy kuosissa!
  3. Nesteytys. Tällä en nyt tarkoita alkoholipitoisia juomia, vaikka muutamat saattaisivatkin toivoa mallasjuomien tärkeyden julistusta jääkiekon ylevän urheilun kanssakaverina. Sen sijaan, jos hörppisit vettä, mehua tms. kannustushuutojen yhteydessä, äänihuulet pysyisivät kosteampina ja joustavampina ja kestäisivät todennäköisesti rasitusta hieman paremmin.
  4. Asentohoito. Jos ja kun huudat, tee se oikealla tekniikalla: voimistus vatsasta ja suuta kunnolla auki. Näin varmistat maksimaalisen voimakkuuden ja sen, ettei kurkunpäässä ole turhia kiristyksiä.

Case Sami: ”Toivotin hyvää huomenta naapurin 2-vuotiaalle Aatulle. Hän alkoi itkeä hysteerisesti ja juoksi äitinsä luo turvaan.”  Niinpä. Mitä sitten, kun vahinko on jo tapahtunut, eli kun äänestä on jäljellä enää vaivalloinen pihinä tai aloittelevalta hevilaulajalta kuulostava ontuva kärinä?

Vastauksena on PALAUTTELU. Kovan äänirasituksen jälkeen on hyvä antaa äänen hieman levätä, jotta kudokset ehtivät palautua normaaliin kuntoonsa. Palautumista voi edistää myös muutamalla helpolla ja nopealla harjoituksella. Tässä vaiheessa joku saattaa ajatella, että ”Ei tule kuulonkaan, en todellakaan aio nolata itseäni noilla naurettavilla hömpötyksillä!! … Ai mitä siitä, jos minulla on tämä ylisuuri pelipaita päällä, sinivalkoinen kihara peruukki ja kasvoihin maalattu Suomen lippu?! Se ei liity tähän asiaan mitenkään!” Jep, nolous on hyvin suhteellinen ja tilanneriippuvainen asia.

Ja nyt niitä harjoituksia:

  1. Esitä väsynyttä. Aloitetaan helpoimmasta eli haukottelusta. Haukottele niin, että lopussa kuuluu huokauksenomainen ääni. Tämä laskee kurkunpäätä ja rentouttaa huutamisesta kireäksi pingottuneita lihaksia.
  2. Tuki suusi. Hymistele kevyesti esimerkiksi m-äännettä (kuten MMMM-Marabou) tai päristele huulillasi niin kuin esittäisit autoa. Tällaiset puolisulut ääntöväylässä kerryttävät painetta suuhun ja auttavat äänihuulten värähtelyä. Kun äänihuulet jäävät kahden eri suunnasta tulevan ilmanpaineen väliin, ne pakottautuvat toimimaan niille optimaalisella tavalla. Tässä tapauksessa äänihuulten jääminen ”puun ja kuoren tai kahden tulen väliin” ei siis olekaan huono tai tukala tilanne. Puolisulut vastaisivat urheilussa ehkä sitä, kun olet ensin rääkännyt itsesi uupumuksen äärirajoille superpitkällä juoksulenkillä tai äärimmäisen raskaalla punttijumpalla, niin palautuspäivänä teetkin vain kevyen lenkin, jotta maitohappo poistuu lihaksista ja kipu häviää.
  3. Nesteytä. Juo nestettä suorituksen aikana ja lisäksi sen jälkeen. Vesi on elämän lähde ja vastaus lähes kaikkeen myös äänenhuollossa.

Lisää harjoituksia löydät aiemmista blogikirjoituksista, kirjoista (ks. Lauran Kirjavinkkejä) ja netistä. Palautteluun käytettävä aika on muutama minuutti, ei kauemmin (siis hyviä uutisia kiireisille ihmisille). Tärkeintä on muistaa, että palauttavat harjoitukset eivät saa tuntua raskailta eivätkä missään nimessä aiheuttaa kipua. Jos näin tapahtuu, anna äänesi mieluummin vain levätä hiljaisuudessa.

Terkuin

Joanna ”Länkisääri” Peltokoski

Jätä kommentti

Päivä äänen parissa

15 huhtikuun, 2012 klo 7:42 am · Kategoria(t): ajankohtaista, äänenkäyttö, harjoituksia, puhetekniikka, vinkkejä ·Avainsanat: , , , , , , , , , , , , , , , , , , , ,

Huomenna maanantaina 16.4. vietetään Maailman äänipäivää. Suomessa äänipäivää vietetään nyt viidettä kertaa vaikkakin äänipäivää on vietetty ensi kerran Brasiliassa jo vuonna 1999. Maailman äänipäivän tarkoituksena on ”jakaa tietoa ihmisen äänestä ja äänihäiriöistä sekä edistää äänen parissa työskentelevien eri alojen edustajien yhteistyötä”. Tätä tarkoitusta varten Suomen vokologit ry ja Puheen ja äänen tutkimuksen laboratorio järjestävät Tampereen yliopistossa seminaari-iltapäivän, jossa erityishuomion alla ovat mm. imitaation salat ja ääni työssä.

Jos siis olet miettinyt, miten imitaattorit saavat äänensä kuulostamaan samalta kuin jonkun toisen ääni tai muutoin vain haluat nauttia Reijo Salmisen upeista imitoinneista, suuntaa nokkasi kohti Tampereen yliopistoa. Jos taas haluat neuvoja ääniharjoitusten tekemiseen, paikka on edelleen sama. Ja jos olet ylipäätään kiinnostunut mistä tahansa ääneen liittyvästä ilmiöstä, kyseisessä tapahtumassa on äänenkäytön asiantuntijoita vastaamassa enemmän kuin sieniä sateella.

Aika: 16.4.2012 klo 15.15–18.00

Paikka: Tampereen yliopiston päätalo, ls A1, Kalevantie 4

Tapahtuma myös Facebookissa : Äänipäivä (täältä näet mm. tarkan ohjelma-aikataulun)

Jätä kommentti

Huvin vuoksi ja urheilun kannalta

29 marraskuun, 2011 klo 7:23 pm · Kategoria(t): äänenkäyttö, harjoituksia, puhetekniikka ·Avainsanat: , ,

Olen Elokuution myötä päässyt kokeilemaan koulutuksien pitämistä erilaisille ryhmille. Aina välillä kuulee sanottavan, että ääniharjoitukset ovat noloja eikä niitä siksi tule tehtyä. Tämä on kyllä totta, kielen ulos työntäminen tai epämääräinen mölinä on vaikea nähdä hienostuneena ja täysjärkisenä toimintana. Ääniharjoituksilla on kuitenkin suunnaton hyöty hyvinvointisi kannalta samoin kuin urheilulla.

Itse asiassa kaikenlainen harjoittelu voi tarkemmin ajateltuna alkaa vaikuttaa täysin hullujen hommalta. Esimerkiksi juoksijat juoksevat rataa ympäri uudelleen ja uudelleen palaten aina samaan kohtaan. Eivätkö he ymmärrä, että samaan lopputulokseen päätyisi, kun ei liikahtaisi ollenkaan? He myös nostelevat polviaan korkealle lämmitellessään, vaikka juoksurata on täysin tasainen.  Amerikkalaista jalkapalloa pelaavat pitävät suojavarusteitaan yllä koko harjoitusten ajan, vaikka suurin osa ajasta menisikin erilaisten X-hyppyjen tai muiden lämmittelyliikkeiden tekoon, missä ei todellakaan ole vaaraa joutua taklatuksi. Heidän valmentajansa haluaakin tehdä vain kiusaa joukkueelleen. Itsepuolustuslajeja harrastavat potkivat ilmaan ja päästävät samalla suustaan erilaisia pihinöitä. Tästä voidaan päätellä, että itsepuolustuslajeja harrastavilla on monta mielikuvitusystävää sekä ongelmia hengittää äänettömästi. Ei nyt ehkä kuitenkaan.

Esimerkkejä voisi keksiä vaikka kuinka monta ja mistä lajista tahansa, pointtina lähinnä se, että mikä tahansa näyttää hölmöltä, jos sen haluaa ajatella niin. Kaikilla oudoilla liikkeillä ja harjoituksilla on kuitenkin selkeä syynsä, miksi juuri niin tehdään. Kyse ei siis ole siitä, että saatettaisiin ihmisiä naurunalaisiksi. Ääniharjoituksissa on lähinnä vain se ongelma, etteivät ne ole vielä yleistyneet samalle tasolle kuin erilaiset urheilulajit. Niin kuin hyvin tiedämme, kaikki uusi tuntuu aina aluksi oudolta ennen kuin totumme siihen.

Joanna, Elokuution harjoittelija

 

Comments (2)

Äänenharjoittamista vai äänen harjoittamista?

3 kesäkuun, 2011 klo 11:13 am · Kategoria(t): ajankohtaista, äänenkäyttö, harjoituksia, puhetekniikka ·Avainsanat: , , , , , , ,

Tammikuussa ensi-iltansa sai Colin Firthin tähdittämä elokuva Kuninkaan Puhe. Olin ensimmäisten joukossa katsomassa elokuvaa, ja hyvä niin, sillä leffan ilmestyttyä minulta on usein kysytty piileekö leffan kohtausten takana totuus, tai edes osatotuus…

“Kuninkaan Puhe on kuningas Yrjö VI:n tositarinaan perustuva draama, joka kertoo monarkin yrityksestä löytää oma äänensä. Isänsä kuningas Yrjö V:n kuoltua ja veljensä kuningas Edvard VIII:n luovuttua kruunusta skandaalinkäryisesti Bertie, joka on koko ikänsä kärsinyt kiusallisesta puheviasta, kruunataan hänen omaksi järkytyksekseen Englannin kuningas Yrjö VI:ksi. Kun maa häilyy sodan partaalla ja on kipeästi vahvan johtajan tarpeessa, hänen vaimonsa Elisabet, tuleva kuningataräiti, järjestää miehelleen tapaamisen eksentrisen puheterapeutin Lionel Loguen kanssa. Ohdakkeisen alun jälkeen kaksikko turvautuu epätavallisiin hoitomuotoihin ja ystävystyy ponnistellessaan kohti yhteistä päämäärää.”  (http://www.finnkino.fi/Event/298398/)

Elokuvassa on useita kohtauksia, joissa Lionel (“ope”) ja Bertie (“kunkku”) tekevät äänenkäytön harjoituksia. Elokuvasta kirjoitettaessa usein puhutaankin “epätavallisista hoitomuodoista”, mutta pakko myöntää, eivät ne niin epätavallisia ole, kun puhutaan oman äänen harjoittamisesta!!

Elokuva alkaa kohtauksella, jossa Bertie on puheterapeutin pakeilla ja hänen suuhunsa tungetaan kuulia. Kuulia suu täynnä tuli sitten toistella erilaisia lauseita. Kohtaus aiheutti leffateatterissa ansaitut naurut, ja voinkin melkein varmuudella vannoa, ettei tätä harjoitusta eteensä saa, varsinkaan puheterapeutin vastaanotolla! Onhan harjoituksella toki oma historiansa, legendan mukaan nimittäin Demosthenes, antiikin aikainen kreikkalainen valtiomies, harjoitti omaa ääntään suu täynnä kiviä, meren rannalla pauhaavien aaltojen yli puhuen. Oli tällä harjoituksella hyöty tai ei, Demosthenes tunnettiin aikansa yhtenä merkittävimmistä puheiden pitäjistä. Nykyään en tiedä yhtään äänenkäytön kouluttajaa, joka käyttäisi juuri “kuulia suuhun” -harjoitusta, mutta tiedän kyllä monta kouluttajaa, jotka pyrkivät teettämillään harjoituksilla samaan: kantavaan, kuuluvaan ja selkeään puheeseen…

Heti elokuvan alun jälkeen Bertie saa tarpeekseen oman äänensä työstämisestä, mutta hänen puolisonsa ei halua antaa periksi ja etsii Bertielle uuden äänenkäytön harjoittajan. Elokuvassa ratsastetaan pitkään olettamuksella, että Lionel olisi puheterapeutti, laillistettu ammatinharjoittaja, ja homma räjähtää käsiin, kun tajutaan, ettei näin ole. Tähän taustaan peilaten Lionelin “hoitomuodot”, lattialla pyörimiset, laulamiset ja kiroilemiset, voivatkin tuntua hieman epätavallisilta, mutta se ei pyyhi pois äänenkäytön harjoittamisen periaatteita, jotka piilevät harjoitusten taustalla.

Bertien kyllästyttyä typeriin harjoituksiin hän vaatii selitystä ja kunnon harjoituksia. Siinä vaiheessa Lionel heittää anatomian pöytään. Heikko pallea ja laiskat artikulaattorit. Ääni on ilmanpaineen vaihtelua, joten pallea on saatava tuottamaan riittävä ilmanpaine. Puhe muodostetaan ääntiöväylässä ja puhetta muotoilevat artikulaattorit, joiden on toimittava aktiivisesti ja elastisesti. Tämä on äänenharjoittamista.

Äänen harjoittaminen on muutakin. Se on itsensä likoon laittamista, omalle epävarmuusalueelle astumista ja uusien asioiden kokeilemista. Se on oman itsensä oppimaan tuntemista. Tämä kaikki kiteytyy elokuvan kohtauksessa, jossa Bertie vaatii Lionelia kuuntelemaan itseään Westminster Abbeyn käytävällä. Sanaharkaksi kehkeytyneen keskustelun tiimellyksessä Lionel kysyy, miksi hänen muka tulisi kuunnella pian kuninkaaksi kruunattavaa Bertietä. Sen sijaan, että vastaus olisi ilmiselvä “koska olen kuninkaasi”, Bertie huutaa sielunsa syvyyksistä: “Koska minulla on ääni!!”

Meillä kaikilla on ääni. Meillä kaikilla on ääni, joka ansaitsee tulla kuulluksi. Ja siitä on kyse äänen harjoittamisessa.

hanna, elokuutio

Jätä kommentti

Aivastelua ja allergiaa

17 toukokuun, 2011 klo 1:06 pm · Kategoria(t): ajankohtaista, äänenkäyttö, harjoituksia, puhetekniikka, vinkkejä

Kesä lähestyy ja monien hyvien puoliensa lisäksi, se tuo mukanaan siitepölyn ja  allergiat. Itse ainakin huomaan hyvin nopeasti katu- ja siitepölyn vaikutukset. Niinpä ajattelinkin listata tänne muutaman kikan, joiden avulla olen itse saanut helpotettua oireitani.

Omat oireeni ovat päasiassa nenän tukkoisuus ja kurkun kutina ja karheus. Aamuisin usein tuntuu siltä, että kurkussa on tennispallo ja ääni ”lähtee käyntiin” hitaammin kuin normaalisti. Yöllä nukkuminen on ollut hankalaa nenän tukkoisuuden takia. No mitä sitten olen tehnyt?  Muutaman simppelin jutun, jotka eivät vie aamusta montaa minuuttia aikaa:

1. Nenähuuhtelu suolavesiliuoksella

«Nenänhuuhtelu haalealla suolavedellä poistaa helposti ja miellyttävästi epäpuhtauksia sieraimista. Se on yksinkertainen suorittaa eikä huuhtelulla ole vahingollisia sivuvaikutuksia. Nenänhuuhtelu on osoittautunut hyvin tehokkaaksi poskiontelotulehduksen hoidossa ja ennaltaehkäisyssä ja huuhtelu on hyödyllinen lisä kroonistuneen poskiontelotulehduksen lievittämisessä. Siitepöly- ja muut hiukkasallergikot voivat useissa tapauksissa vähentää oireiluaan nenänhuuhtelun avulla.» http://personal.fimnet.fi/laaketiede/sarvikuono/kelpokonsti.html

Tämän avulla saan itse nukuttua yöt ilman nenäsumutetta ja nenän limakalvot eivät kuivu.

2. Hyöryhengitys

Höyryävää vettä kulhoon tai mukiin, pyyhe pään yli ja hengitellään hyöryä. Apteekista voi myös ostaa vesipiipun eli inhalaattorin suun, nielun ja kurkun kostutukseen. Höyryhengitys auttaa myös siihen nenän tukkoisuuteen.

3. Äänen lämmittely

Ääntä täytyy myös käynnistellä aamuisin normaalia enemmän. Tässä muutama helppo juttu, joilla sitä saa vähän heräteltyä (näitä saa tehdä vaikka ei allergiasta kärsisikään 😉 ):

1. Hyräile eri korkeuksilta

2. /r/ rullaamista kevyesti ylös ja alas

3. Hannan mainitsema kummitusääni https://elokuutio.wordpress.com/2011/04/15/kummitusaani/

4. Ja toki kannattaa herätellä kroppaa vähän muutenkin esim. venyttelemällä tai jumppaamalla, mikä itselleen parhaiten sopii.

Tässä nyt olisi muutama pikku juttu, joista on ainakin itselleni ollut apua. Eikä oikeasti vie montaa minuuttia aikaa, ääniharkat voi tehdä vaikka samalla kun pukee päälle tai keittelee aamukahvia. Kokeilkaa!

Heini

Comments (1)

Kummitusääni

15 huhtikuun, 2011 klo 2:31 pm · Kategoria(t): harjoituksia ·Avainsanat: , ,

Jokaien aamu olisi hyvä aloittaa äänen hellällä herättelyllä. Äänen herättely kannattaa aloittaa rennosti ja vaivattomasti. Eihän sitä urheilusuorituksessakaan lähdetä revittelemään ilman asianmukaista verryttelyä!

Helppo harjoitus, joka aina herättää hilpeyttä, on kummitusääni. Harjoituksen tekeminen on hauskaa ja kummitusäänen avulla saa helposti lapsetkin totuttelemaan tähän joka-aamuiseen rutiiniin!

Kummitusääni

Seiso hartioiden levyisessä haara-asennossa, tai kävele rennosti ympäriinsä, ja pidä ryhti aktiivisena.  Avaa suu rennosti ja työnnä kieli ulos suusta. Pidä huoli, että työnnät ulospäin myös kielen kantaa. Anna ilmavirran kulkea lävitsesi ja tunnustele, millaisella työllä ääni juuri ja juuri syttyy. Ääni on hiljainen, matala ja vuotoinen, eikä äänen tuotto tunnu laisinkaan kurkussa. Pidä tämä kynnyspaine ja anna äänen syttyä jokaisella uloshengityksellä.

Itse teen tätä harjoitusta aamuisin suihkussa, ihan oikeesti!

Terkuin, hanna

Jätä kommentti